Forest

Viimepostauksessa sanoinkin, että en tiedä olenko kampaajalle menosta enemmän innoissani kun kauhuissani. No sen verran se kauhistutti että peruin sen, olen näin ihan tyytyväinen. Vaikka välillä nämä hiukset pistävätkin raivostuttamaan, on silti hyvä olla kiitollinen siitä mitä on. Kyllä näille jotain keksii. Kihartelee ja kokeilee jotain uusia kampauksia vaikka. Onhan nämä sinäänsä todella helpot vaikka ovatkin pitkät. Ei ole otsatukkaa tai mitään sen tapaista, kerran mulla on ollut ja jotenkin sen kanssa aamuisin taisteleminen ei enää houkuttanut, vaikka välillä tekikin mieli leikata sellainen uudestaan. Itseasiassa otsis ei olisi edes järkevä mun hiuksiin koska omistan aika hankalan pyörteen jakauksen oikealla puolella. Joskus se kirottu pyörre pisti kovastikin harmittamaan mutta nyt sitä ei edes oikeastaan huomaa. Mun hiuksia ei ikäväkyllä ole paksuudellakaan siunattu, ja mulla on menossa joku epämääräinen hiustenlähtö, mutta kyllä se siitä. Pitää olla onnellinen ja kiitollinen sitä mitä on! Ja oppia rakastamaan itseään sellaisena kun on, vaikka välillä se tuntuu todella vaikealta. Jokaisessa on varmasti monia hyviä puolia, ja kukaan kun ei ole täydellinen.. Pitää oppia korostamaan omia hyviä puoliaan, ja yrittää kääntää myös ne "huonot" hyviksi :)